Kiusaaminen.fi

Muistan ensimmäisen päivän yläasteella. Monesta suunnasta kuulin, kuinka aivan tuntemattomat huusivat sukunimeäni ja huorittelivat. Ei mennyt montaa viikkoa, kun luin facebookista juoruja, että olisin tehnyt abortin. Järkytyin todella ja siitä sitten alkoi tuskallinen kouluvuosi. Pitkin vuotta oli huutelua, tönimistä, kenkien piilottamista koulun käytäville, perättömien juorujen levittämistä ja huhuja pyöri paljon minusta. Kiusaaminen häiritsi paljon koulun käyntiäni, karsi kavereitani ja tuotti paljon mielipahaa minulle. Puhuin opettajille ja vanhemmille asiasta ja sit yritettiin koulussa selvitellä, tuloksetta. Seiskaluokan jälkeen kesä sujui ilman kiusaamista. Olin aivan innoissani, että joko saan olla rauhassa. Haaveilin kuinka alkaisin opiskelemaan kunnolla ja että haluaisin nostaa numeroita, jotka tippuivat kiusaamisen takia.. Aloitin juuri kahdeksannen luokan koulussa ja ei ole montaa päivää mennyt, kun laukkuni piilotettiin, käytävillä tönittiin minua, huoriteltiin, syytettiin törkeästä varkaudesta ja aivan kaikkea perätöntä. Jopa minun kaverini uskovat juoruja siitä, että olisin varas. Kuten arvata saattaa olen menettäyt sen takia todella paljon kavereita ja poikaystävän. En osaa kuvailla muuta tämän hetkisestä olosta kuin, että todella paha mieli ja päähän koskenut koko päivän (joka on minulla hyvin harvinaista). Saa nähdä mitä tästä vuodesta tulee. Toivottavasti juuri sinä et kiusaa ketään.

Voimia sinulle yläasteen loppuajaksi..

Itseäni on kiusattu ala-asteella (potkimista, tavaroiden heittelyä) joka onneksi loppui kun kiusaaja muutti yllättäen toiselle paikkakunnalle. Yläasteella sama kuvio alkoi kuitenkin, mutta vain puolet pahempana. Pyörän renkaiden puhkomista, takkiin räkimistä, jne... Pahinta oli kuitenkin se että kiusaaja ryhmiä oli useampia. Yksi oli samalla luokalla olevat, joiden nimet ja kasvot tiesin. Nämä pitivät huolen ns. henkisestä kiusaamisesta, mitään ilkivaltaa en siis kokenut oman luokkalaisten suunnalta. Toinen ryhmä oli sitten sellainen joka piti huolta ilkivallasta... Pahinta oli etten edes tiennyt kaikkien nimiä / kasvoja, mutta oli minulla edes jonkinmoinen tuntuma keitä he saattoivat olla. Pääsin kiusaamisesta vasta siirryttyäni yläasteelta lukioon.

Hae apua tilanteeseesi opettajilta, vanhemmilta, kuraattorilta, terveydenhoitajalta tai vaikka poliisilta, jos tilanne ei muutoin ratkea. Facebookissa poliisilla on oma profiili. Heidän puoleensa voi kääntyä vaikka sitä kautta.

Älä jää kiusaamisen kanssa yksin. Sitä ei missään nimessä tarvitse sietää.