Kiusaaminen.fi

Tuore suomalaistutkimus raportoi, että koulussa kiusatuksi joutuneet tai itse muita kiusanneet altistuvat aikuisiässä muita todennäköisemmin mielenterveysongelmille.

Kuinka paljon sinun mielestäsi vaikuttaa hyvinvointiin aikuisiässä se, että on joko tullut kiusatuksi tai kiusannut muita nuorempana? Lue suomalaistutkimus, vastaa äänestykseen ja kommentoi halutessasi!

Lähestyn aikuisikää, joten voinen vastata tähän kysymykseen. Lyhyesti; koulukiusaaminen vaikuttaa mielenterveyteen, ja ehdottomasti negatiivisesti.

Tunnetusti kasvuiässä oleva lapsi tarvitsee ympäristöltään "peiliä". Käsitys itsestä kehittyy tämän sosiaalisen peilin kautta. Kun kehutaan ja arvostetaan, omakuva ja itseluottamus paranee. Jos taas sattuu olemaan koulukiusattu, ja jatkuvasti ympäriltä kuuluu loukkaavia kommentteja, sosiaalinen peili kertoo, että olet kertakaikkiaan sietämättömän ruma ja typerä ihminen, joka ei ansaitse elää.
"Peilin" vaikutusta on vaikeaa sivuuttaa, mikä johtaa erinäisiin itsetunto-ongelmiin, minuuden-hajoamiseen, turhautumiseen, tyhjyyden tunteisiin, alemmuuteen, itsetuhoisuuteen... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Itseni kohdalla tilanteeni on melkoisen epävarma. En kuitenkaan ole lääkityksen alaisena, en ole tällä hetkellä edes terapiassa. Tiedän kuitenkin molempien tulevan tarpeeseen.
Olen erittäin epätasapainoinen, ailahtelevainen, pettymysten ja agression hillitsemiskykyni on olematon ja henkinen kehitykseni on paikoin jäänyt kymmenvuotiaan tasolle. Olen itsetuhoinen, ja itsevihainen. Ajatukseni ovat vähintäänkin synkkiä. Olen epäuskoinen, pessimistinen, sairaalloisen itsekriittinen ja paranoidinen. Sosiaaliset tilanteet ahdistavat minua, enkä uskalla luottaa ikäisiini ihmisiin. Eristäydyn helposti.
Epäilen itselläni olevan jonkinsortin masennus ja ahdistuneisuushäiriö, sekä oireita erinäisiin persoonallisuushäiriöihin.

On vaikeaa uskoa, etteikö toistuva ja pitkäaikainen kiusaaminen vaikuttaisi mielenterveyteen. Siksi olisi erittäin tärkeää, että kiusaamiseen puututtaisiin ajoissa, mahdollisimman suurella ihmisjoukolla. Näin jonot mielenterveyspalveluihin lyhtentyisivät, ja nuoria-aikuisia jäisi vähemmän varhaiseläkkeelle. Kansantalous voisi kaikenkaikkiaan paremmin.

Vastasin, että olennaisesti, vaikka tuo lienee aikasen yksilökohtaista, miten kiusatuksi tuleminen tulee myöhemmin elämässä vaikuttamaan. En osaa muista sanoa, mutta itsestäni sen verran, että olen kaikkien huonojen aikojeni jälkeen menossa kohti terveempää itsetuntoa ja itseni arvostamista. En osaa sanoa sitä, että pystynkö näkemään itseäni koskaan täysin tasavertaisena ihmisenä, sillä juuri nyt en siihen kykene mitenkään. Olen mielestäni aina astetta huonompi kuin joku muu. Siinä missä toiset ovat ihmisiä, minä en sitä ole.

Mutta juuri nyt, näillä näkymin, jos kehitys jatkuu positiiviseen suuntaan; tulen olemaan tasapainoinen, itsenäinen ja elämää rakastava aikuinen nainen, joka arvostaa itseään sellaisena kuin on. Se on jotain, mihin minä pyrin.