Kysely: Oletko itse kiusannut?

Tällä palstalla voit keskustella yleisesti kiusaamisesta, joko nimimerkillä tai oikealla nimellä. Alue on avoin myös vierailijoille!

Oletko itse kiusannut?

Voit valita maksimissaan 5 vaihtoehtoa

 
 
Näytä tulokset

Kysely: Oletko itse kiusannut?

ViestiKirjoittaja Ylläpito » 11 Touko 2009, 21:22

Vastaa tähän kyselyyn! Voit valita useamman eri kohdan.
Vastauksesi on täysin anonyymi, vaikka olisit kirjautunut sisään. Voit myös kirjoittaa aiheesta, sana on vapaa.
Ylläpito
Site Admin
 
Viestit: 17
Liittynyt: 11 Touko 2009, 18:52

Re: Kysely: Oletko itse kiusannut?

ViestiKirjoittaja janneH » 19 Touko 2009, 22:50

Olen kiusannu isolla K:lla. Sitä vaan tuli tehtyy ei sitä siinä aatellu et se jotain vois vakavampaa aiheuttaa. Mulla ainaki oli se että halusin olla ns. kingi että pärjäisin eikä kukaan hyppis silmille. Kyl se sit niin oliki et kaikki vähän niinku kiersi kaukaa ja pelkäsivätki:)
Mut pakko myöntää typeräähän se on ei sille mitään maha.. Kumma kyl tyttöjä silti ympärillä pyöri niin pirusti:) jees semmosta
janneH
 

Re: Kysely: Oletko itse kiusannut?

ViestiKirjoittaja Mirr » 25 Kesä 2009, 00:49

Ei ikinä tulisi mieleenkään kiusata ketään!!!
Omasta mielestäni kiusaajilla itsellään on ongelmia, joita he sitten purkavat muihin ikävällä tavalla:(
Kaikista ihmeellisintä on se, että mikä saa ihmisen kiusaamaan toista? Hirveetä....
Toivon todella, että kaikki koulukiusaajat miettisivät mitä tekevät ja hakisivat apua ongelmiinsa vaikka
psykologilta kuin murtamalla toisen itsetunnon.
Mirr
 

Re: Kysely: Oletko itse kiusannut?

ViestiKirjoittaja Mitokondrio » 19 Maalis 2010, 21:39

Myönnettäköön, että tilanteen pakossa ja massan painostuksessa olen joutunut jonkin verran kiusaamaan.

Tämä tapahtui ala-asteella, kun luokallemme tuli uusi tyttö. Eräänä päivänä hän tuli pokkana kysymään, pääsisikö hän osallistumaan kaveripiirini leikkiin.
En ymmärrä, minkä takia emme halunneet häntä mukaan. Ehkäpä pidimme häntä ylimääräisenä, pakkaa sekoittavana tekijänä. Lisäksi hän oli vieras, tuntematon.
Aloitimme kiusaamisen. Arkailun jälkeen, menin siihen itsekin mukaan. Se toimi minulle eräänlaisena terapiana, sillä olin itse ollut jo pitkään samaisessa kaveriporukassa kiusattuna. Kun nyt kaikki muutkin kaveripiirissäni kiusasivat tätä uutta tyttöä, oli minunkin mentävä siihen mukaan. Näin sain huomion pois itsestäni, enkä ollut itse kiusattu.
Kiusaaminen esiintyi syrjimisen ja väheksymisen erinäisissä muodoissa. Haukuimme hänen roolihahmojaan leikeissä, juoksutimme häntä paikoissa, joita hän ei tuntenut. Puhuimme pahaa hänen selkänsä takana. Muille kaveripiirini tytöille kiusaaminen oli hupia, minulle se oli jotain vakavampaa.
Tietenkin tyttö kärsi siitä, mutta ei lannistunut. En muista hänen koskaan itkeneen. Hän oli lisäksi erittäin taitava väittelemään, ja käänsi haukut usein minua vastaan. Hän vihasi juuri minua kaikista eniten, ja minä vihasin porukastani häntä eniten.
Myöhemmin hän kuitenkin sai muiden kaveripiirini tyttöjen luottamuksen, jolloin kiusaaminen kohdistui taas minuun, kahta pahemmin.

Ihme ja kumma, toverustuimme tytön kanssa yläasteen aikana. Olimme hyvät toverit parisen vuotta. Olemme pyytäneet toisiltamme anteeksi vihanpitoamme. Kuitenkaan en ole todellisuudessa antanut anteeksi. Varmasti häneenkin kiusaaminen on vaikuttanut pysyvästi.
Nykyään tyttö on hyvissä väleissä entisen kaveripiirini kanssa. Itse olen katkaissut välimme kokonaan. En halua enää muistutuksia menneisyydestäni.


Anonymous on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 19 Maalis 2010, 21:39
Mitokondrio
 


Paluu Yleistä keskustelua kiusaamisesta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron