Kiusaaminen.fi

Hei,

olen sarjakuvantekijä, ja teen tällä hetkellä sarjakuvaa koulukiusaamisesta. Tarkoitukseni olisi kohdistaa albumi ala-asteen 5.-6. -luokkalaisille, jotta kiusaamiseen puututtaisiin jo ala-asteen puolella, eikä se pääsisi enää (toiv.) kehittymään yläasteella vielä pahemmaksi. Jotta albumista tulisi lapsia itseään puhutteleva, haluaisin kuulla kiusattujen omia kokemuksia. Kyselen koulukiusaamisesta ko. ryhmän ikäisiltä lapsilta, mutta vanhemmat kiusatut osaisivat kenties jälkikäteen kuvailla tunteitaan tarkemminkin. Foorumin toisesta säikeestä olenkin jo lukenut kokemuksianne kiusaamisesta, haluaisin kuitenkin vielä kuulla, mitä olisitte itse halunneet kiusaamiselle ja kiusaajille tehtävän.

1. Kerroitko kiusaamisesta? Kenelle?

2. Miten kiusaamiseen puututtiin?

3. Miten olisit halunnut kiusaamiseen puututtavan?

4. Mitä ajattelit kiusaajistasi silloin? Entä nyt?

5. Mitä olisit halunnut sanoa kiusaajillesi silloin? Entä nyt?


Kiitos kaikille mahdollisille vastaajille!

Pahinta kiusaamisessa on joukko jonka edessä ja nauraessa kiusaaminen tapahtuu. Kiusaaja tuntuu olevan kaikkien sankari. Todellisuudessa kiusaamisen saavat aikaiseksi ne luuserit jotka eivät uskalla sanoa tyhmälle kiusaajalle että eivät pidä hänen käytöksestään. Kun kiusaaja ja kiusattu jäävät kahden kiusaaminen loppuu. Sarjakuvassa pitäisi opettaa uteliaita lapsia lähtemään pois jos eivät uskalla puuttua kiusaamiseen. Samoin jos tytöt kiusaa sulkemalla yhden joukon ulkopuolelle pitäisi rohkeiden jättää tähän yllyttäjä tai vaatija yksin.

Olin koulukiusattu koko ala-asteen ajan ja nyt olen 7lk:lla
1.Kerroin kiusaamisesta vasta tänä vuonna kuraattorille.
2.Ei mitenkään, koska sitä ei tapahdu melkein enää, enkä uskaltanut kertoa siitä silloin kun oli niin sanottu kiusaamisen "huippu."
3.No sillee et joku esim. just se kuraattori tulis puhuu niille kiusaajille, että: "Miettikää miltä toisesta tuntuu kun te kiusaatte häntä?" tai jotain vastaavaa...
4.Et ne on tyhmii ja niil o päässä vikaa. Et ne on tyhmii ja en halua joutua niitten kaa samalle luokalle, enkä olla missää tekemisissä niitten kaa...
5."Lopettakaa se!!" En halua olla nyt ees niitten lähellä enkä todellakaa puhuu niille mitään.

1. Mua kiusattiin koko peruskoulun ajan. En kertonut kenellekään, koska syytin itseäni. Koulussa yritin näyttää siltä, että en välitä. En koskaan itkenyt ainakaan kovin näkyvästi, koska häpesin niin paljon tunteitani.

2. Pääkiusaajani oli todella ilkeä tyttö ja myös opettajani huomasi, että hän kiusasi mua välillä. Niinpä opettaja nuhteli välillä tätä tyttöä, jolloin kiusaaminen luokassa väheni. Kiusaaja jatkoi toimintaansa opettajan huomaamatta esim. välitunneilla.

3. Toivoin, että kiusaaja jäisi aina kiusaamisen ilmetessä vähintään tunniksi jälki-istuntoon miettimään tekosiaan. Lisäksi olisi pitänyt ilmoittaa sekä hänen, että minun vanhemmille ja keskustella asiasta. Varsinkin kuudennella koko luokka yhtä lukuunottamatta oli mukana kiusaamisessa. Tavaroitani heiteltiin kesken oppituntien ympäri luokkaa, eikä opettaja puuttunut asiaan mitenkään. Jokaisen opettajan pitäisi puuttua kiusaamiseen ajoissa, sillä muuten se menee vain pahemmaksi. Tytöt kiusaavat niin hienovaraisesti, että sen huomaaminen vaatii erityistä tarkkaavaisuutta.

4. Pääkiusaajaani pidin pelottavana ja julmana ihmisenä. En voinut ymmärtää, miksi joku haluaa olla tahallaan ilkeä. Yleisesti pidin kiusaajia tyhminä, tunteettomina, säälittävinä, välinpitämättöminä ja heikoimpina kuin minä.

Nykyisin ajattelen, että suurin osa ei välttämättä edes muista kiusanneensa minua. He olivat lapsia silloin ja osasta on varmaan kasvanut kunnon ihmisiä. Pääkiusaajastani ajattelen, että hän oli lapsena ja nuorena kykenemätön tuntemaan empatiaa. Luulen että asia on edelleen niin.

5. Kiusaamisesta on aikaa jo yli 10 vuotta, mutta edelleen se vaikuttaa. Silloin olisin ehkä halunnut kysyä heiltä, että "Eikö teillä ole aivoja ollenkaan"? Epäilin, että heillä on päässä jotain todella pahasti vialla.Tosin ei se kysymys olisi saanut aikaan muuta, kuin lisää kiusaamista.

Entä mitä sanoisin kiusaajilleni nyt?
En varmaan mitään, koska aikaa on kulunut jo paljon. Muistan kuitenkin aina, minkälaisia he olivat minua kohtaan koulussa.

1. Kerroitko kiusaamisesta? Kenelle?
Mutsille, kun se oli jatkunu jo pitkään. Ja psykologille.

2. Miten kiusaamiseen puututtiin?
Luokanvalvoja soitti luokallani olevien kiusaajien kotiin, ja oli heidän joukossaan yksi, joka ei ollut mua kiusannut.

3. Miten olisit halunnut kiusaamiseen puututtavan?
Myös muilla luokilla olevia kiusaajia olis ojennettu. Olis puututtu toistekin, koska ei se tohon loppunut.
4. Mitä ajattelit kiusaajistasi silloin? Entä nyt?
Silloin, ja edelleen: kakaramaisia ja heikkoja.

5. Mitä olisit halunnut sanoa kiusaajillesi silloin?
Ampukaa ittenne.
Entä nyt?
Toivon ihan teijänki parhaaksi, ettette tee enää kellekään sitä, mitä te teitte mulle.

1. Kerroitko kiusaamisesta? Kenelle? Miten kiusaamiseen puututtiin? - Entisessä koulussani pidetään aina keväällä ja syksyllä kiusaamiskysely (Sellainen paperi, jossa kysytään että kiusataanko sinua jne.) Kutosen keväällä laitoin siihen sitten että mua on kiusattu. Pahin kiusaaminen oli kuitenki ollu syksyllä. Mutta juu. Sit opettaja otti mut ja niitä kiusaajia yksitellen puhutteluun ja sitte asiat selkis. Kyl ne viel sen jälkeenki mua hieman kiusas, mut onneks en nyt yläasteella joutunu niitten kanssa samalle luokalle.

3. Miten olisit halunnut kiusaamiseen puututtavan?
Ihan hyvin siihen puututtiin. Kiusaamista kuitenkin tapahtuu aina, eikä sitä ikävä kyllä voida mitenkään estää.

4. Mitä ajattelit kiusaajistasi silloin? Entä nyt?
No inhosin niitä toki juu. Kyllä sitten hieman ennen koulun loppua huomasin et ne osaa olla kivojaki. En kyll pysty luottamaan niihin yhtään enää sen kiusaamisen jälkeen.

5. Mitä olisit halunnut sanoa kiusaajillesi silloin? Entä nyt?
Hankkikaa elämä! Joo, en tajuu mitä hienoo toisten kiusaamisessa on. Luulen et ne vaan vitsin vuoks haukku mua. Niin ne äänesti yhtä poikaa hymypojaksikin, vaiks se ei oo yhtään sellanen ku hymypojat yleensä.