Kiusaaminen.fi

Hei!

Poikaystävääni on kiusattu koulussa ja haluaisin auttaa häntä käsittelemään asiaa. Itseäni vain ei ole koskaan kiusattu, joten en voi täysin asettua hänen asemaansa. Miten voisin auttaa poikaystävääni? Erityisesti entiset kiusatut: miten olette käsitelleet asiaa nuorina aikuisina, jotta se ei jäisi vaikuttamaan hallitsevasti tulevaan elämäänne?

Hei,

Hyvä kysymys! Ei ole yhtä ainoaa hyvää tapaa käsitellä asioita ja on vaikeaa sanoa, mitä poikaystäväsi haluaisi kuulla. On jo paljon, jos poikaystäväsi on kertonut kiusaamisestaan. Silloin hän on osoittanut luottamusta ja upeaa, että haluat kuulla ja tukea asiassa mutta osa kiusatuista ei halua koskaan puhua asioista, sillä ne ovat liian hirveitä kokemuksia. Puhuminen ei muuta niitä paremmiksi. Peruspuhuminen vie unien möröt tai kuvitellut mutta sellaisia, joihin itse ei ollut mitenkään syyllinen tai mille ei yhtään voinut mitään mutta koki hirveänä väkivaltana, ei muuta puhuminen useinkaan sen vähemmäksi. Traumaa vähentäisi, jos kiusaaja pyytäisi anteeksi mutta sitä harvoin taitaa tapahtua.

Jotkut haluavat kyllä puhua mutta tarvitsevat tukea. Silloinkin joskus kiusaamisesta puhuminen läheiselle on vaikeampaa kuin vieraalle. Kysy poikaystävältäsi, jaksaako hän puhua kokemuksistaan ja hyväksy, jollei. Joskus toiste tilanne voi muuttua. Voit myös lukea muiden kirjoituksia kokemuksista ja kertoa poikaystävällesi kautta rantain toisen kokemuksen pohjalta, miten väärin sinusta kiusaajat tekivät, voit puhua kauheudesta ja siitä, miten uskot itse tekeväsi, jos joskus sinua kiusataan, voit kertoa omista ajatuksistasi siitä, mitä kiusaamisilmiöille voisi tehdä, jos sinulla on tälläisiä tuntemuksia. Sitä suuttumista, ahdinkoa ja pelkoa, mitä poikaystäväsi todennäköisesti on kokenut, sinulla ei ole ja poikaystäväsi voi pelätä, että tuomitsisit hänet. Voitko ymmärtää, miksi tuollaisia tuntemuksia voi tilanteissa herätä? Jollet, se ei olisi ihmeellistä, sillä tilanteita on vaikea käsittää, jollei sitä ole kokenut. Jos kuvittelet olevasi tulipalossa tulen saartamassa talossa yksin etkä pääse pois eikä kukaan auta koskaan, voit ehkä päästä lähelle. Tosin tuotakin voi olla vaikea kuvitella mutta olisko helpompaa.

Poikaystävällesi tukea on varmasti jo paljon siinä, että olet olemassa ja haluat olla jatkossakin.

"Poikaystävällesi tukea on varmasti jo paljon siinä, että olet olemassa ja haluat olla jatkossakin."
Edellisen kirjoittajan viimeinen lause on erittäin hyvä. Mielestäni on tärkeintä, että sinä olet olemassa ja rakastat häntä sellaisena kuin hän on. Toki on tärkeää myös kuunnella toisen ihmisen ajatuksia ja mietteitä, mutta tässäkin täytyy muistaa myös oma jaksaminen. Terapeutiksi ei kenenkään pidä kuitenkaan ruveta parisuhteessa. Siinä menee oma jaksamus, eikä se lopulta tee kovin hyvää suhteelleenne. Poikaystäväsi kannattaisi mennä juttelemaan asioista ammattilaisen kanssa ja te voisitte keskittyä tekemään yhdessä kivoja ja voimauttavia asioita.

t. kipuilulla suhteita pilannut